8.4.2021
Miksi ponnistelemme DigiPAVe-hankkeessa yhteisen toimintamallin, ymmärryksen ja tietopohjan rakentamiseksi älykästä, ihmiskeskeistä palveluverkkosuunnittelua varten? Vastaus on ilmeinen. Palveluverkot ovat kunnan vahvin ja vaikuttavin hyvinvoinnin tuottamisen instrumentti, joilla vaikutetaan kuntalain 1 § tavoitteeseen ”edistää asukkaiden hyvinvointia ja alueen elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla”. Hyvä kaupunkisuunnittelu luo edellytykset yhteensovittaa maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelujen ja elinkeinojen näkökulmat toimivaksi kokonaisuudeksi. Ihmislähtöisen palveluverkkosuunnittelun tavoitteiksi purettuna edellä kuvatun lain velvoitteen täyttämistä voidaan arvioida esimerkiksi näistä neljästä näkökulmasta:
Elinvoima: Yritysten ja työpaikkojen ohella laadukkaat palvelut terveissä ja turvallisissa tiloissa ovat kunnan keskeinen vetovoima- ja pitovoimaresurssi.
Eheys: Eheän yhdyskuntarakenteen muodostaminen ja sitä kautta hiilijalanjäljen pienentäminen on merkittävä ilmastokysymys, jota palvelurakenteen on tuettava.
Elävyys: Palveluilla vaikutetaan kaupunkiympäristön viihtyisyyteen ja siten elinympäristön koettuun laatuun. Palvelurakennukset ovat tärkeä osa kaupunkikuvaa, ja lisäksi niiden suunnittelulla vaikutetaan merkittävästi alueiden toiminnalliseen monipuolisuuteen sekä sitä kautta asukkaitten fyysiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen.
Elämänlaatu: Parantamalla palvelutarpeitten ennakoivaa, osallistavaa ja yksilöllistä tunnistamista voidaan vaikuttaa mm. alueellisen eriarvoistumiskehityksen ehkäisyyn.
Toimijoiden ja tiedon yhteentoimivuus
Menestyäkseen vaativassa tehtävässä on kaupunkiorganisaation eri toimialojen suoriuduttava entistä paremmin yhä monimutkaistuvammassa toimintaympäristössä. Palveluverkkosuunnittelu on oiva esimerkki monialaista asiantuntemusta yhdistävästä tietointensiivisestä työstä, jossa sujuva yhteistyö ja tiedon kulku mm. kaavoituksen, rakennetun ympäristön, pedagogisten ja muiden erityisalojen asiantuntijoiden välillä on äärimmäisen tärkeää. Paitsi työskentelyä tietotulvan ja tulevaisuuden epävarmuuden keskellä, suunnittelu on myös jatkuvaa tasapainoilua erilaisten, usein keskenään ristiriitaistenkin intressien suhteen. Kokonaisuuden hallintaan tarvitaan yhtäläisesti prosessi-innovaatioita sekä niitä tukevien tilannekuvatyökalujen ja tietopohjan kehittämistä siten, että tiedon siirtäminen ja yhteentoimivuus (tietojärjestelmäratkaisut), tiedon ”tulkkaus” yli erityisosaamisalojen (jaettu tieto), ja tiedon muuntaminen käytännön toimintaa palvelevaksi ymmärrykseksi tehostuu ja reaaliaikaistuu.
Palveluverkkosuunnittelu on ihmislähtöistä, kun sen arvopohja ja tavoitteet perustuvat kuntalain mukaisesti asukkaitten hyvinvoinnin edistämiseen. Palvelutilat ja rakennettu ympäristö voidaan ymmärtää ihmisen käyttöliittymänä maailmaan, jolloin ihmislähtöisyys tarkoittaa konkreettisesti käytettävyyden, saavutettavuuden ja toimivuuden ensisijaisuutta. Toinen puoli kolikkoa on palvelutarpeiden tunnistaminen, tehokas kanavointi sekä oikea-aikainen tarpeisiin vastaaminen. Niinpä oikein sijoitetut, mitoitetut, suunnitellussa aikataulussa ja kustannusraamissa toteutetut palvelut ja tilat edellyttävät kaupunkiorganisaatiolta ennakoivaa yhteistoimintaa ja evidenssipohjaista suunnittelua, johon sisällytetään asukkaitten tieto- ja suunnitteluosallisuus oman elinympäristön kehittämisessä.
Kuinka digitalisaatio kannustaa julkishallintoa?
Kaikella tällä on yhteys digitaalisten kyvykkyyksien kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Jotta tiedämme, millaisilla kaupunkisuunnittelun ratkaisuilla on vaikutusta väestön hyvinvointiin, tarvitaan suunnitteluprosessien tueksi hyvinvointia edistävän elinympäristön tietopohjan ja siihen perustuvan analyysi-, suunnittelu-, ja arviointivälineistön kehittämistä. Digitalisaatio toisin sanoen palvelee kaupunkiorganisaation mahdollisuuksia suoriutua tehtävästään paremmin prosessien tehostamisen kautta. Tämä puolestaan vähentää hallinnon taakkaa mm. päällekkäistä tai manuaalista työtä karsimalla, ja vapauttaa resursseja ennakoivaan suunnitteluun. Ideaalitilanteessa kunta saa säästöjä esimerkiksi välttämällä ”hukkaa” ja voi parantaa toimintansa tuottavuutta sekä vaikuttavuutta. Yksilötasolla digitalisaation hyödyntämismahdollisuudet voivat esimerkiksi auttaa löytämään ennakoivasti ne yksilöt, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan palveluiden piiristä.
Data on resurssi, jonka arvo kasvaa käytössä. Siksi Kuopion, Helsingin ja Turun kaupunkien ponnistelut ihmislähtöisen palveluverkkosuunnittelun ja digitalisaation eturintamassa tulevat varmasti jatkossa tuottamaan sekä suoria että välillisiä hyötyjä niin organisaatioille itselleen kuin heille, joita varten palveluita rakennetaan.
Emilia Rönkkö, yhdyskuntasuunnittelun dosentti, TkT, arkkitehti, Locia Solutions Oy